Hyvä väki!
Tervetuloa Väen talon avajaisiin. Täällä puhuminen on minulle valtava
kunnia. Ehkä kaikista isoin. En keksi tilaisuutta, jossa mieluummin
puhuisin.
Mutta mikä on Väen talo? Se koostuu kahdesta sanasta: väestä ja
talosta. Aloitetaan ensimmäisestä.
Kaikki väen määritelmät ovat tuomittuja epäonnistumaan, ja siksi
minulla on oikeus esittää tässä yksi virheellinen määritelmä. Se on
erilaisista toimijoista koostuva joukko, jolla ei ole yhtä tahtoa tai
selkeää päämäärää. Se on tahtojen ja tavoitteiden moneus. Mikä erottaa
sen mistä tahansa ihmisten joukosta, on herkkyys toisia päämääriä
kohtaan, väki tiedostaa sisällään olevat erot ja antaa niille tilaa.
Väki on eri asia kuin Ilosaaren Ylex-lavalta päälavalle vellova massa,
joka yrittää päästä perille mahdollisimman nopeasti mahdollisimman
vähillä vahingoilla itselleen. Toki mekin halutaan päästä perille,
mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Väki on eri asia kuin lätkämatsissa
tuomaria nuijaksi kutsuva monituhatpäinen joukko. Kyllä se tuomari on
meidänkin mielestä nuija, mutta annamme tilaa myös muille mielipiteille.
Väen sisällä saa ja täytyy olla ristiriitoja, mutta kaikille
ristiriitaisille toimijoille annetaan tilaisuus toimia. Yhdenkään
ryhmän toiveet tai toiminta ei saa estää muiden toimintaa.
Mutta mikä on talo? Talossa on neljä seinää. Ja talossa on katto. Se
on myös vaikea siirtää, se ei häviä yhdessä yössä. Se on paikka, jossa
ihmiset voivat kohdata säällä kuin säällä. Tuoda ideoitaan yhteen ja
tehdä asioita yhdessä. Tai yksin – jos siltä tuntuu.
Eli mikä on Väen talo? Jotkut ovat sanoneet, että se on kuin koti,
mutta se on sitä korkeintaan henkisessä mielessä. Minun mielestäni
Väen talo on pikemminkin kodin vastakohta, sillä koti rajaa
ulkopuolelleen. Kodin seinät ja ovi ovat ulkomaailman raja. Väen talo
on pikemmin kylä keskellä kaupunkia, kohtaamispaikka ja ihmisten
liikkeiden solmukohta. Se ei rajaa ulkopuolelleen, se kutsuu sisäänsä.
Seuraavaksi esitän neljä toivetta Väen talon tulevaisuudelle. Kaikki
nämä ovat olleet puheessa jo aiemmin, mutta toistaminen ei ole
suinkaan turhaa. Eivätkä ne suinkaan rajoitu tähän kiinteistöön, vaan
ovat päteviä missä Väen talo sijaitseekaan.
Ensinnäkin talon tulee olla kohtaamispaikka. vaikka nyt olemmekin
“väärällä puolella” jokea. Toivon, että ihmiset löytävät talolle,
kotaavat toisensa. Toivon, että muodolliset ja muodottomat ryhmät
voivat ottaa tämän paikan omakseen ja ammentaa täältä jotain
toimintaansa kaupungissa.
Toiseksi talo on Väen paja – työpaja ja työpaikka. Suuri osa
nykyisestä työstä on jäänyt vaille paikkaa ja toivon, että juuri Väen
talo on paikka taitojen jakamiselle, juttelulle, treenaamiselle,
kirjoittamiselle, kokouksille, päiväunille… työtä ei voida
määritellä riittävän laajasti.
Kolmas toiveeni on, että talo on osa vapaiden tilojen rihmastoa, joka
ulottuu pian ympäri Suomen ja maapallon. Tällä planeetalla on paljon
ihmisiä ja juuri väen talon kaltaiset paikat antavat tilaisuuden
yhteistyölle ja positiiviselle verkostoitumiselle – hetkittäiselle
juurtumiselle matkoilla.
Lopuksi toivon, että Väen talosta tulee osa kaupungin elämää ja
kulttuuria, ettei talo ole eristetty saari, joka on harvojen
etuoikeus. Toivottavasti mahdollisimman monella joensuulaisella on syy
tulla tänne, mutta olisi mahtavaa, jos myös muut kokisivat sen osaksi
samaa kaupunkia, jossa elävät.
Haluan vielä kiittää kaikkia tässä hankkeessa mukana olleita siitä,
että ollaan päästy näin pitkälle. On ollut taatusti äärimmäisen
rankkaa todella monella tasolla, mutta samalla tämä on ollut
äärimmäisen tärkeä kokemus kaikille. Samalla olemme olleet esimerkkinä
sekä kaupungin sisällä että sen ulkopuolella.
Kiitän myös Joensuun kaupunkia, joka on tajunnut uuden yhteisöllisen
ja omaehtoisen toiminnan merkityksen. Tilojen antaminen väen on
siirtymistä eturintamaan uudenlaisessa kaupungin rakentamisessa.
Tuleva talvi tulee olemaan tärkeää ja hienoa aikaa.
Nostetaan malja Väen talolle! Jatkakaa!
Jani Lukkarinen